YLEINEN TAVOITE: Parannetaan valmiuksia vastata covid-19:n leviämiseen oppilaitoksissa. YLEISEN KOHTEEN KUVAUS: Oppilaitoksen lisääntyvät valmiudet vastata covid-19-kriisiin toteutuvat ostamalla kaikki välineet ja tarvikkeet, jotka ovat tarpeen koulutustoiminnan asianmukaiseen suorittamiseen oppilaitoksessa. Koulutukseen pääsy on olennaisen tärkeää, mutta oppilaiden paluu luokkahuoneisiin on tehtävä mahdollisimman turvallisesti, jotta he eivät altista heitä riskeille. Koulutuksen tehtävänä on muodostaa sosiaalinen olento, sosialisoida lapsi. Todellisuudessa koulutuksella on moniulotteinen luonne, ja asianmukaisessa määritelmässä on otettava huomioon molemmat ulottuvuudet, jotta se voi ohjata koulutustoimia sekä yksilön että sen yhteiskunnan tarpeiden tyydyttämiseksi, jota varten me sen muodostamme. Siksi, jotta muodostetaan täydellisiä yksilöitä, jotka pystyvät toimimaan helposti yhteiskunnassa, fyysinen läsnäolo koulussa on välttämätöntä. Verkkokoulutuksella on monia etuja opetustoiminnan kannalta suppeassa merkityksessä, mutta se ei tuo yksilölle mitään hyötyä sosiaaliselle elementille, koska se poistaa täsmälleen sosiaalisen komponentin, eristää lapsen ympäristössä, joka ei aiheuta haasteita. Nämä nuoret tulevat kuitenkin jossain vaiheessa ulos kodeistaan, mutta katu ei ole kotona, se ei ole turvallista, se ei ole mukavuutta, se ei ole mahdollisuus jäädä eläkkeelle, kun et pidä jostakin, joten nämä nuoret tulevat ahdistuneiksi, aggressiivisiksi ja kykenemättömiksi empatiaan ja suoraan kommunikaatioon. Nykyisen covid-19-pandemian, joka vaikutti myös Romaniaan, yhteydessä väestöön kohdistuu useita taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia, jotka johtuvat talouden toimijoiden ja julkisten laitosten toiminnan vähenemisestä sekä terveys-, sosiaali- ja koulutuspalvelujen toiminnan uudelleenorganisoinnista. Näissä olosuhteissa lasten, perheiden ja yhteisöjen haavoittuvuus voi pahentaa olemassa olevia riskejä: rajoitettu pääsy sosiaalipalveluihin, terveydenhuoltoon, eriarvoisuuteen koulutuksen saatavuudessa ja köyhyyteen. Kun opetusjärjestelyt muuttuvat nopeasti covid-19-pandemian alkamisen jälkeen, yhtenäisen täytäntöönpanon koordinointitoimenpiteitä koskevan keskitetyn strategian puute nähdään tärkeimpänä rakenteellisena esteenä, joka tekee toimista paikallisia ja kehittyneitä eri tavalla opettajan kapasiteetista tai vanhempien tuen saatavuudesta riippuen. Useimmat esteet on jaettu neljään erityyppiseen digitaaliseen eriarvoisuuteen: 1) fyysinen pääsy; 2) käyttö (vähemmän tai riittämättömästi käsiteltyjä ja kehitettyjä lasten, vanhempien ja opettajien digitaalisia taitoja); 3) pääsy uuteen opetussuunnitelmaan vastaaviin eri koulutusjaksoihin soveltuviin koulutusresursseihin; 4) yhtenäisen suunnittelun puute keskustasolla trans-toteutuksen osalta