Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden 2018 aikana järjestettiin yli 23 000 tapahtumaa, jotka kattoivat yli 12 tapahtumaa. 8 miljoonaa osallistujaa. Tämä osoittaa selvästi, miten kulttuuriperintö voi vaikuttaa talouskehitykseen ja ihmisten elämänlaatuun. Viime vuosikymmenen aikana päättäjät ovat yhä useammin tunnustaneet kulttuuriperinnön merkityksen talouskasvun, työllisyyden ja alueellisen yhteenkuuluvuuden strategisena voimavarana. Tämä näkyy useissa EU:n toimintapoliittisissa asiakirjoissa, äskettäin Euroopan komission toukokuussa 2018 hyväksymässä uudessa kulttuuriagendassa ja Euroopan neuvoston huhtikuussa 2017 hyväksymässä 2000-luvun Euroopan kulttuuriperintöstrategiassa. Kulttuuriperintöä on vähitellen virtaviivaistettu eri politiikan aloilla, kuten EU:n koheesiopolitiikassa, mikä osoittaa aiheen kasvavan strategisen merkityksen Euroopan asialistalla. Useat Euroopan tason aloitteet edistävät kulttuuriperinnön yleistä arviointia, kuten Euroopan kulttuuriperintöpäivät, Euroopan kulttuuriperintötunnus, Euroopan kulttuuriperintöpalkinnot ja Euroopan kulttuuripääkaupungit. Vaikka Euroopan komissio on viime aikoina pyrkinyt parantamaan kulttuuriperintöä koskevia tilastoja, haasteena on edelleen ottaa täysipainoisesti huomioon sen vaikutus talouteen ja yhteiskuntaan. Euroopan komissio esitteli 7. joulukuuta 2018 kulttuuriperintöä koskevan eurooppalaisen toimintakehyksen, jossa muun muassa kehotetaan tekemään näyttöön perustuvaa päätöksentekoa kulttuuriperinnön alalla ja luetellaan useita hankkeita, joiden tarkoituksena on selvittää kulttuurin ja kulttuuriperinnön vaikutuksia talouteen, yhteiskuntaan ja paikalliseen kehitykseen. Viitekehyksessä mainitaan, että ESPONin tutkimuksella ”Kulttuuriperintö Euroopan alueiden yhteiskunnallisen hyvinvoinnin lähteenä” (2020–2022) on tärkeä rooli pyrittäessä antamaan näyttöä ja tietoa kulttuuriperinnön vaikutuksista yhteiskunnalliseen hyvinvointiin. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää yleiseurooppalainen metodologia ja alueellinen analyysi kulttuuriperinnön vaikutuksista yhteiskuntaan ottaen huomioon hyvinvointi, sosiaalinen osallisuus ja muut näkökohdat. Tutkimuksen on katettava sekä aineellinen että aineeton kulttuuriperintö, ja sen vaikutukset olisi liitettävä seuraaviin: — Aineellisen kulttuuriperinnön esiintyminen (rakennusten ja muiden esineiden varasto). — Kulttuuriperinnön kulutus ja käyttö. — Kulttuuriperinnön digitalisointi. — EU:n rahoittamat investoinnit kulttuuriperintöön. — Toimet (politiikat), joilla pyritään lisäämään kulttuuriperinnön myönteisiä vaikutuksia ja vähentämään kielteisiä vaikutuksia.
