Arvioiden mukaan rakennusten osuus Euroopan unionin kaikista kasvihuonekaasupäästöistä on jopa kolmannes. Tämä johtuu pääasiassa fossiilisten polttoaineiden ja maakaasun käytöstä rakennusten lämmitys-, jäähdytys- ja sähkötarpeiden kattamiseen. Energiaan ja ilmastoon liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi Euroopan komissio on asettanut tavoitteeksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen 20 prosentilla, uusiutuvien energialähteiden osuuden nostamisen EU:n energialähteiden yhdistelmässä 20 prosenttiin ja 20 prosentin energiatehokkuustavoitteen saavuttamisen vuoteen 2020 mennessä. Direktiivillä 2012/27/EU energiatehokkuus tuottaa läpimurron EU:n politiikoissa. Intervention ja todentamisen tavoitteet ja välineet velvoittavat jäsenmaat välittömästi hyväksymään selkeän strategian rakennusten suorituskyvyn parantamiseksi. EU:n direktiivissä ehdotetaan, että vuoden 2020 jälkeen kaikkien uusien rakennusten on oltava nollaenergiarakennuksia ja että kyseiset rakennukset ovat myös lähes hiilidioksidipäästöttömiä rakennuksia energiankäytön vuoksi (NZCO2EB). Vaikka viime aikoina on keskitytty paljon toimenpiteisiin, joilla vähennetään uusien rakennusten päästöjä, nykyinen rakennuskanta on edelleen suurelta osin koskematon ja monissa kunnostushankkeissa ei ole mahdollisuuksia vähentää päästöjä ja tuottaa vähän hiilidioksidipäästöjä. ZEROCO2-hankkeen taustalla on: — määritellään lähes nollapäästöiset rakennukset, jotka johtuvat energiankäytöstä (NZCO2EB), ja esitetään tämäntyyppisestä rakennuksesta saatavat erilaiset hyödyt; — työskentelemään erilaisten teknologioiden ja energiatehokkuuslähteiden yhdistämiseksi, joita voidaan käyttää edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi; suunnitella huipputason politiikkaa, jolla pyritään edistämään NZCO2EB:tä paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla; — esitellä erilaisia rahoitusvälineitä tämäntyyppisten rakennusten edistämiseksi. Hankekumppanuuteen kuuluu elimiä, jotka pystyvät toteuttamaan aluekehityspolitiikkaa tiiviissä yhteistyössä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa.