Pohjanmeren alue on tunnustettu tehoviljelyalueeksi. Maalta peräisin olevat ravinnepäästöt ovat johtaneet jokien, järvien, suistojen ja rannikkoalueiden rehevöitymiseen. Tämä yhteinen alueellinen haaste yhdistetään luonnonvarojen fosforin tehokkaaseen käyttöön. Nykyiset sääntelykäytännöt yhdistettynä ravinnehävikin vähentämiseen tähtääviin hillitsemistoimenpiteisiin katsotaan riittämättömiksi ravinnehävikin vähentämiseksi biologisiin raja-arvoihin nähden lähitulevaisuudessa. Tässä hankkeessa ehdotetaan ajattelutavan muutosta ja pyritään kehittämään tekniikkaa fosforin (P) ja typen (N) kiinnittämiseksi maatalouden jätevirtoihin, kuten viemäröintipäästöihin ja kasvihuonekaasupäästöihin. Monien näiden teknologioiden P- ja N-poiston tehokkuus on todistettu laboratorio- ja pienkoemittakaavassa. Suurin osa tutkimuksesta on kuitenkin keskittynyt joko P:n tai N:n poistoon, joten N:n poistotekniikan ja P-suodatinteknologian yhdistelmää on harvoin osoitettu. Sen vuoksi hankkeen päätavoitteena on edistää tiedonvaihtoa, kehittää yhdessä kustannustehokkaita suodatustekniikoita, joilla pyritään poistamaan ravinteita eri tilanteissa ja alueilla, käyttää talteen otettua P:tä uudelleen maataloustarkoituksiin ja laatia lopulta Pohjanmeren aluetta koskevat täytäntöönpanoohjeet. Tällä tavoin hajakuormituksen pääasiallista lähdettä voidaan lieventää korkean riskin alueilla. Tämä edistää Pohjanmeren vesiekosysteemien kestävää hoitoa pitkällä aikavälillä.