Avoimet tilat, jotka vaihtelevat luonnonperinnöstä syrjäisiin kohteisiin ja kaupunkien ytimestä reuna-alueisiin ja maisemiin, ovat yhä arvokkaampia Euroopan kunnille. Ei vain siksi, että maankäyttö vähenee jatkuvasti (liiketoiminnassa, infrastruktuurissa, asumisessa jne.), vaan myös siksi, että jäljellä olevien avoimien tilojen on palveltava uusia pyyntöjä ja toimintoja. Näitä ovat muun muassa ekosysteemipalvelut, kuten ilmastonmuutoksen paikallisten vaikutusten lieventäminen, sekä kaupunkien maatalouden ja ulkoterveydenhuollon uudet julkiset vaatimukset. Tämän vuoksi sovittiin paikallis- ja aluepolitiikoista näiden kysymysten ratkaisemiseksi, ja toimenpiteitä voidaan rahoittaa useista lähteistä, kuten EAKR ja ERI-rahastot alueellisissa toimenpideohjelmissa vahvistettujen painopisteiden mukaisesti. Täytäntöönpanoon liittyy kuitenkin avoimia kysymyksiä ja suuria haasteita: Miten yksilöidään parhaat paikat uusille palveluille ja lomakkeille, miten alueelliset sidosryhmät otetaan mukaan ja miten varmistetaan, että uudet tarjoukset ovat houkuttelevia ja miellyttäviä ja että ne tuottavat optimaalisia taloudellisia, ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia etuja? Yksi esimerkki: nykyään kaupunkien puutarhanhoito kehittyy usein spontaanisti ja puutteellisissa paikoissa. Jos suunnitelma suunnitellaan yhteistyössä viranomaisten ja käyttäjien/operaattoreiden kesken ja jos se on paremmin sijoitettu ja suunniteltu, se voisi lisätä sen hyötyjä julkiselle sektorille, ilmastonmuutokseen sopeutumiselle, sosiaaliselle osallisuudelle ja paikallisille markkinoille. Täytäntöönpanon ja vaikuttavuuden tueksi tarvitaan esimerkkejä parhaista käytännöistä, luotettavat kriteerit, tehokkaat välineet ja hyvä tietämyksen siirto. Tämän toteuttamiseksi kumppanuus ja sidosryhmät järjestävät työpajoja ja opintokierrosta, laativat yhteisiä tutkimuksia ja visionäärisen suunnitelman sekä toteuttavat tarkoituksenmukaisen viestintästrategian. UL2L-kumppanit, mukaan lukien niiden sidosryhmät, tukevat toimintapoliittisten välineiden, kuten ROP:n, parempaa hallinnointia ja uusien hankkeiden toteuttamista sen varmistamiseksi, että niissä otetaan huomioon käsiteltävien aiheiden arvo ja UL2L:n mukaan kekseliäiksi ja lupaaviksi katsotut toimenpiteet.
