Suurkaupunkialueet perustuvat taajamiin, joihin kuuluvat taajama ja kaupunkia ympäröivä lähivyöhyke. Kestävän ja osallistavan taloudellisen potentiaalin ja siellä asuvien ihmisten hyvinvoinnin kehittämistä voidaan kehittää tehokkaammin ottamalla huomioon koko suurkaupunkialue. Kun otetaan huomioon kaupunkien ja suurkaupunkialueiden kasvava rooli hallinnossa, tämä aihe on tärkeällä sijalla Euroopan komission poliittisella asialistalla. Kaupunkien ja suurkaupunkialueiden aluekehitykseen liittyy kuitenkin merkittäviä poliittisia kysymyksiä, kuten kaupunkien leviäminen, jotka vaikuttavat viimeksi mainittujen kykyyn saavuttaa kestävän ja osallistavan kasvun tavoitteet. Kaupunkien poliittisilla päättäjillä on usein rajalliset valmiudet vastata näihin haasteisiin, koska toiminnalliset kaupunkialueet, jotka määrittävät kaupungit ja niiden työmatkavyöhykkeet, ovat tosiasiallisesti (ja joskus oikeudellisesti) olemassa. Nämä FUA:t ulottuvat virallisten hallinnollisten rajojen ulkopuolelle. Siksi suurkaupunkialueet kärsivät usein hajanaisesta päätöksenteosta. Näin ollen suurkaupunkiulottuvuus antaa uusia ja haastavia näkökulmia kysymykseen siitä, miten poliittisia kysymyksiä on käsiteltävä, sillä ydinkaupungin ja usein monien naapurikuntien sekä suorilla vaaleilla valittujen paikallis- ja alueviranomaisten on käytävä vuoropuhelua ja sitouduttava yhteisiin politiikkoihin. Kaupunkien välinen yhteistyö ja monitasoinen yhteistyö ovat tässä suhteessa ratkaisevan tärkeitä seikkoja. Lisäksi on otettava huomioon erilaiset suunnittelukehykset, joita ei useimmissa tapauksissa ole erityisesti suunniteltu vahvistamaan kuntien välistä ja monitasoista yhteistyötä. Uudet hallintomallit lupaavat kuitenkin helpottaa eri kuntien ja muiden viranomaisten hajanaisuuden mahdollisia epäsuotuisia vaikutuksia suurkaupunkialueilla. Vaikka suurkaupunkialueiden roolit aluekehityksen kannalta tunnustetaan yhä enemmän Euroopassa, ei ole vieläkään olemassa yhtenäistä typologiaa, joka tarjoaisi poliittisille päättäjille paremman edustuksen ja ymmärryksen yhteiskunnan metropoloinnista. Viimeksi mainituilla olisi merkitystä metropolialueen kehittämisen sisällyttämiseksi paikallisiin ja alueellisiin kehityskeskusteluihin ja -strategioihin. Kehitteillä olevat paikalliset ja alueelliset kehitysstrategiat eri puolilla Eurooppaa vastaavat joihinkin suurkaupunkialueiden haasteisiin. Monilla paikkakunnilla ei kuitenkaan ole politiikan välineitä ja hallintotapoja suurkaupunkialueiden suunnittelussa ja aluehallinnossa pääkaupunkiseudun tasolla. Joillakin mailla ja kaupungeilla ei ole virallisia suunnitteluvaltuuksia pääkaupunkiseudun tasolla, erityisesti Keski-Itä-Euroopassa ja liittovaltion järjestelmissä. Monissa muissa maissa, kuten Ranskassa, Alankomaissa, Italiassa ja Pohjoismaissa, on kuitenkin suurkaupunkitason aluesuunnittelua koskevia oikeudellisia kehyksiä tai jopa vaatimuksia. Vaikka oikeudellinen kehys olisikin olemassa, yhteistyölle vahvistettu alue ei ehkä kata koko FUA:ta. Lisäksi kehyksissä on suuria eroja kokemus-, käytäntö-, institutionalisointi- ja resurssitasoissa, minkä vuoksi niissä on erilaisia onnistumisen mittareita. Kaupunkialueiden jatkuva leviäminen Euroopassa ja kaupunkialueiden yhdistäminen suurkaupunkialueilla on erittäin tärkeää, joten on erittäin tärkeää arvioida aluesuunnittelupolitiikan ja kaupunkihallintoprosessien roolia suurkaupunkitasolla. Aluesuunnittelupolitiikka on yksi kolmesta pääteemasta, jotka koskevat yhteistyötä suurkaupunkialueilla eri puolilla Eurooppaa. Koska suurkaupunkialuepolitiikka on monialaista, koordinoivaa ja yhdentämistä, sillä se voi edistää merkittävästi kestävää ja osallistavaa kasvua.
