Alueellisia erityispiirteitä omaaviin alueisiin on viime vuosina kiinnitetty yhä enemmän huomiota, erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174 artiklassa. Keskeisissä toimintapoliittisissa asiakirjoissa eritellään alueiden erityistyypit kahdella tavalla: koska niillä on erityisiä haasteita ja koska niillä on erityisiä voimavaroja, niistä on paljon hyötyä koko Euroopalle. Tietyntyyppisten alueiden tarjoamiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin vastaaminen merkitsee sitä, että näitä alueita on tarkasteltava asiayhteydessä sen sijaan, että niitä purettaisiin. Alueellinen yhteistyö näyttää yleensä olevan luonnollinen osa maantieteellisesti tiettyihin alueisiin kohdistettuja politiikkoja, jotta voidaan varmistaa alueellisiin suhteellisiin etuihin perustuva kestävä kehitys. Euroopan tasolla on ilmeinen rooli alueellisen yhteistyön edistämisessä kansallisten rajojen ulkopuolella. Sen vuoksi on ratkaisevan tärkeää ymmärtää paremmin maantieteellisiä erityispiirteitä omaavia alueita ja niiden asiaankuuluvia haasteita ja mahdollisuuksia, jotta voidaan edistää eurooppalaista poliittista vuoropuhelua ja keskustelua vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan kehittämisestä ja uudistetusta Euroopan alueellisesta toimintasuunnitelmasta, joka on määrä hyväksyä vuoteen 2021 mennessä. Hankkeen pääkohde on seuraavanlaiset alueet: harvaan asutut alueet; vuoristoalueet; Saaret, mukaan lukien saarivaltiot ja rannikkoalueet.
