Kiertotalous on uusi talousmalli, jossa raaka-ainetta ei hyödynnetä rajattomasti talouskasvun vuoksi. Se on taloudellinen malli, jossa tuotteet suunnitellaan huolellisesti, jotta ne voidaan elinkaarensa lopussa käyttää uudelleen, kierrättää ja kunnostaa toisen tai useamman elämän saamiseksi. Näin kiertotalous pyrkii hävittämään jätteen käsitteen. Osa kiertotaloutta on yhteistyötalouden käsite. Yhteistyötalous, jota joskus kutsutaan myös jakamistaloudeksi, nähdään usein tapana, jolla ihmiset ja yritykset järjestäytyvät ja luovat uusia, voittoa tavoittelevia liiketoimintamalleja olemassa olevien tuotteiden/varojen jakamiseksi uusien ostamisen sijaan (esim. Uber, Airbnb). Yhteistyötaloudessa käsitellään kuitenkin myös tapoja, joilla ihmiset ja yritykset järjestäytyvät luomaan sosiaalisia ja ympäristöhyötyjä (esim. yhteisön tukema maatalous, korjauskahvilat). Yhteistyötalous liittyy myös yhä enemmän hallintoon liittyviin näkökohtiin, kuten osallistavaan kaupunkihallintoon. Tässä hankkeessa tarkastellaan Urban Circular Collaborative Economy -hanketta, joka on maailmanlaajuinen ilmiö, jolla on vahvat paikalliset ominaispiirteet. Kaupalliset digitaaliset alustat (esim. Uber ja AIRBNB) sekä aktivistien ruohonjuuritason aloitteet (esim. siirtymäkaupungit) ovat alttiita paikalliselle kulttuuriselle ulottuvuudelle. Kun näistä aloitteista, niiden kulttuurisesta kontekstista ja asiaankuuluvista monitasoisista politiikoista saadaan perusteellinen ymmärrys, voidaan määrittää näyttöön perustuvia toimintavaihtoehtoja ja kehittää paikkalähtöisiä strategioita, joiden avulla tätä dynamiikkaa voidaan tukea asianmukaisesti. Tämän kohdennetun analyysin avulla voidaan ymmärtää paremmin, miten kaupunkien kiertotaloutta koskevia yhteistyöaloitteita toteutetaan EU:n eri kaupungeissa ja miten niihin vaikuttavat eri hallintotasojen, paikallistason, jäsenvaltioiden ja EU:n säädökset. Päätavoitteena on tunnistaa ja luokitella erilaisia täytäntöönpanomuotoja, lähestymistapoja ja strategioita, jotta muut kaupungit voivat oppia johtoasemassa olevilta tahoilta ja kehittää ”yhteinen kieli” kaikkialla Euroopassa. Hankkeessa annetaan myös suosituksia siitä, miten yhteistyötaloutta voidaan paremmin ymmärtää, tiedottaa, jakaa ja toteuttaa kaikkialla Euroopassa.
