Euroopan hallintojärjestelmät ovat muuttumassa vähemmän ylhäältä alaspäin, joustavammiksi, ja niihin osallistuu laajempi joukko julkisia ja yksityisiä organisaatioita. Tämä herättää kysymyksiä hallintotasojen sekä julkisten ja yksityisten toimijoiden, instituutioiden ja organisaatioiden keskinäisistä riippuvuussuhteista. Samanaikaisesti kansallisten hallinto- ja suunnitteluperinteiden vaikutus tekee näistä muutoksista riippuvaisia ja kontekstista riippuvaisia. Euroopan paikallis- ja alueviranomaisten on edistettävä kestävää ja osallistavaa talouskehitystä osana yleisiä eurooppalaisia ja kansallisia strategioita. Älykästä kasvua koskevia yhteisiä poliittisia aiheita ovat muun muassa infrastruktuurihankkeet, joilla pyritään tarjoamaan ilmaisia Wi-Fi-yhteyksiä kaupunkien keskustoihin. sovellusten ja vuorovaikutteisten teknologioiden kehittäminen, jotta kansalaiset ja yritykset voivat olla vuorovaikutuksessa paikallis- ja aluehallinnon kanssa; sekä tuottaa ja kerätä tietoja kaupunkiasumisesta, mukaan lukien tilojen käyttö, liikenne ja energiankäyttö rakennuksissa ja sähköajoneuvoissa. Kestävän kasvun osalta kunnat ja alueet ovat huolissaan vähähiilisen liikenteen infrastruktuurin kehittämisestä (kuten maksujen perimisestä). häiriönsietokyvyn ja energiavarmuuden edistäminen paikallisen sähköntuotannon avulla; uusien talouden alojen, mukaan lukien vihreät teollisuudenalat, kehittäminen; sekä nykyisten alojen ja toimitusketjujen viherryttäminen älykkäiden hankintajärjestelmien avulla. Osallistavan kasvun osalta paikallis- ja alueviranomaisten on otettava huomioon sellaiset kysymykset kuin väestön ikääntyminen ja väestön ikääntymisen ja laajamittaisen muuttoliikkeen aiheuttama haavoittuvuus. kohtuuhintaisten ja kestävien asuntojen kehittäminen sekä julkisten palvelujen tarjoaminen ja jakelu kaikille yhteiskunnan jäsenille.Kaikki edellä mainitut on toteutettava muuttuvassa hallintoympäristössä ja rahoituskriisin jälkimainingeissa vähemmän resursseja. Tämän vuoksi tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä monenlaisten julkisen, yksityisen, vapaaehtoissektorin ja kansalaisjohtoisten järjestöjen kanssa. On kuitenkin epäselvää, miten tämä uusi, yhteistyöhön perustuva ja laiha hallintojärjestelmä voidaan ottaa käyttöön. Tässä kohdennetussa analyysissä keskitytään neljään eurooppalaiseen tutkimusalueeseen, joista kullekin on ominaista erityiset hallintojännitteet, jotka liittyvät aluekehitykseen liittyvien vastuiden jakamiseen sekä asianomaisten toimijoiden erityispiirteisiin ja käsiteltäviin kysymyksiin. Kaikissa näissä yhteyksissä tarvitaan yhä enemmän aluekehitysstrategioita, joihin osallistuu erilaisia sidosryhmiä nykyisillä hallintoalueilla ja niiden ulkopuolella. Näillä strategioilla olisi täydennettävä nykyisiä aluekehityspolitiikkoja monitasoisella ja toiminnallisella lähestymistavalla kestävään ja osallistavaan alueelliseen kehitykseen.
