A) Tukihakemuksen ammatillisen sisällön esittelystä on vähitellen tulossa julkinen paikka, jossa Unkari ja laajemmin Keski- ja Itä-Eurooppa voivat ottaa suurimman askeleen siirtymisessä fossiilisista polttoaineista vihreään energiaan maalämpöenergiaan perustuvassa suorassa kunnallisessa tai maatalouden lämmöntuotannossa. Vaikka Unkarin ja alueen geoterminen potentiaali on maailmassa hyvä, maalämpöteollisuuden kasvu, jota on ennustettu viimeisten kymmenen vuoden aikana, ei ole pystynyt pysymään kansainvälisten suuntausten tahdissa – totta, geotermisen energian osuus kansallisessa ja alueellisessa energiayhdistelmässä on hieman parantunut viime vuosina ja Unkariin on rakennettu 2–3 uutta syvälämpöjärjestelmää joka vuosi. Useiden taloudellisten ja geopoliittisten syiden lisäksi ruuhka johtuu siitä, että lämpöenergian käyttö on teknisesti ja tieteellisesti vähäistä teknologiassa, minkä vuoksi geotermisen energian talteenotto on suhteellisen suuri tekninen riski ja erityisen kallista, kun taas jos uutettu lämpöfluoridi injektoidaan takaisin säiliöön, se voisi olla ympäristöystävällisintä, 100-prosenttisesti uusiutuvaa lämmitysenergiaa, joka perustuu paikallisiin varantoihin. Samaan aikaan, kun kyseessä ovat lämpöjärjestelmät, jotka istutetaan maanosan ja jokien suiston sedimenttivesivirtoihin, kyseisen injektoinnin tekniset vaikeudet aiheuttavat suurimman osan ongelmista, joiden syntyminen johtuu Unkarin laajalle levinneestä näkemyksestä, jonka mukaan huokoisista hiekkavöistä tuotettua lämpövettä on täysin mahdotonta injektoida takaisin. Huolimatta siitä, että onnistuneet louhinta- ja ruiskutusjärjestelmät ovat olleet käytössä Unkarissa lähes 25 vuotta tässä geologisessa ympäristössä, on tosiasia, että näissä huonosti yhdistetyissä hiekkakivialtaissa ei ole mahdollista kehittää hyvin järjestelmiä normaalilla vedentuotannolla ja porausteknologioilla, ja öljyteollisuudessa käytetty erittäin korkeapaineinen regeneratiivinen regenerointiprosessi on erittäin kallis, ja se tuhoaa myös säiliön kalliorungon. Jo 90 % Unkarin lämpövesilähteistä (ja Slovakiasta, Romaniasta, Kroatiasta ja Serbiasta), jotka voidaan saada energiasotaan, voidaan ottaa näistä korkeista Pannonian vesivirroista, jotka sijaitsevat tyypillisesti 1 200–2,200 metrin syvyydessä. Nykyisen käytännön mukaan ei ole muuta ratkaisua kuin syventää 2 pumppua uudelleenruiskutuskaivoja, jotka tarjoavat keskimäärin 60–80 m³/h lämpövettä, jonka lämpötila on 60–110 °C, koska hyvin ei pysty ottamaan takaisin talteen otetun veden kokonaismäärää. Tämä tekee hankkeista huomattavasti kalliimpia, mikä heikentää niiden tuottoa, ja kahden uudelleenruiskutuskaivon tilavaatimus on yksi järjestelmän suunnittelun pullonkauloista. (Toinen vakiintunut käytäntö – jossa lämpövesi, jossa on korkea mineraalipitoisuus, saastuttava, usein täynnä syöpää aiheuttavia aineita, vapautuu pintajärviin ja jokiin, emme mainitse tätä, koska kehityskonsortion asiantuntijat uskovat, että saastuttava lämpövesi on täysin kunnostettava sekä pintasaasteen välttämiseksi että hitaasti täytettävien säiliöiden kestävän ja pitkäaikaisen louhinnan vuoksi.) jossa hiekkakivialtaiden louhintakaivoista louhittu lämpövesi voidaan syöttää takaisin säiliöön alhaisin kustannuksin yhden injektiokaivon kautta. Tätä varten on tarpeen: — rei’itetyt osat muodostuvat syvyyksissä uudelleen, hiekkakivi jae kerrosten pitäisi olla mahdollisimman pitkä, joten pisin mahdollinen ajaa hyvin geofysiikan todennettu kerros, – mitä pienempi poistumisnopeus painetun nesteen tukahduttava hyvin rei’itys, ts. terminen neste, tulee kallion lisääntynyt pinta, – sijoitus ja louhinta dynamiikka louhintakaivojen järjestelmien helpottaa pitkän aikavälin kestävää tuotantoa ja ei vain huomioon hydrodynaaminen, tuotantoalueen veden ja lämmön kuljetukseen liittyvät ominaisuudet, erityisesti silloin, kun tuotantokaivoja tuotetaan hyvin vähän (ja jopa riittämättömiä) vesi- ja ympäristölupien kannalta, voidaan estää tarkka tieto fysikaalis-kemiallisista, hydrogeologisista ja hydrogeologisista muutoksista uutetussa termisessä fluoridissä energiankäytön aikana joko suurkaupunkiympäristön tai CH-kaivoksen vuoksi, orgaanisten ja epäorgaanisten kemiallisten aineiden louhintakaivoissa, putkijohdoissa, suodattimissa, mekaanisissa laitteissa sekä syvällä että jopa vastaanottokivessä. Kaikkien näiden järjestelmän ongelmien kokeilu ja siihen perustuvan uudelleenruiskutusteknologian kehittäminen ja optimointi tekevät geotermisen energian talteenoton ja käytön halvemmaksi, mikä vähentää toiminnan teknistä ja geologista riskiä ja tekee siten geotermisen energian käytöstä houkuttelevampaa investoijille ja voittoa tavoitteleville tai kunnallisille aloille. Toisaalta ilmeisten taloudellisten hyötyjen lisäksi
