A) Yksi elinvoimaisen ympäristön perushaasteista on varmistaa riittävä kaupunkien ilmanlaatu. Liikenteeseen, energiaan ja teolliseen tuotantoon liittyvät ilmansaasteet sekä kiinteät aerosolihiukkaset aiheuttavat vakavan terveysriskin. Tietyissä sääolosuhteissa näitä aineita voidaan rikastaa lähiilmakerroksessa ja kehittää savusumua. Viime vuosikymmeninä kaupunkien ilmanlaatu on parantunut hieman, mutta tiukemman sääntelyn noudattaminen on hyvin vaikeaa ja aerosolipitoisuuden pitäminen raja-arvon alapuolella on lähes mahdotonta. Näin ollen useimpiin Euroopan maihin kohdistuu rikkomusmenettely. Ilmansaasteiden ja meteorologisten tekijöiden tunnistaminen on tärkeä tekijä ilmanlaadun parantamisessa ja haitallisten vaikutusten lieventämisessä. Ilmansaasteiden ja sääolosuhteiden välinen vuorovaikutus voi johtaa vakavaan vaaraan tai taloudelliseen vahinkoon. Näitä ovat näkyvyyden jyrkkä heikkeneminen, tiheän sumun muodostuminen, joka voi muun muassa johtaa lentoliikenteen mahdottomuuteen ja maantieliikenteen suuronnettomuuksiin. Yksi kestävän ympäristön varmistamisen edellytyksistä on se, että tällaiset tilanteet, joita ei voida välttää, voidaan ennustaa mahdollisimman tarkasti. Jotta voidaan kehittää luotettavia ilmakehän ennustemalleja, on tiedettävä kemialliset ja fysikaaliset prosessit, jotka määrittävät ilmassa olevan ja nestemäisen veden roolin ilmansaasteiden muodostumisessa ja pahenemisessa. Jos suunniteltu hanke toteutetaan, voimme ennustaa vaaralliset tai epäsuotuisat ilmaolosuhteet alueellisessa mittakaavassa paljon korkeammalla luotettavuudella ottaen huomioon ilmansaasteiden ja meteorologisten tilanteiden välinen vuorovaikutus mittausten perusteella. B) Euroopan ilmanlaatu on parantunut viime vuosikymmeninä pääasiassa SO2-päästöjen vähenemisen ansiosta. Muiden ilman epäpuhtauksien (esim. typen oksidien ja pölyn) osalta tämä vähennys on kuitenkin epäselvä. Näitä aineita voi esiintyä edelleen pitoisuuksina, jotka aiheuttavat riskin terveydelle. Koko Euroopassa on samanlaisia ilmansaasteita koskevia ongelmia, sillä paikallisten lähteiden lisäksi kaukoliikenne rajojen yli vaikuttaa myös ilmansaasteiden kehittymiseen. Ilmanlaadun ja sään välinen suhde on pitkään tunnettu tosiasia. Jo 1900-luvun alussa Lontoossa oli vakavia ilmansaasteita, joissa savusumu, joka pysyi vakaana useiden päivien ajan, oli merkittävässä asemassa. Viime vuosisadan alussa talven savusumukausille oli ominaista suuri SO2-pitoisuus, erilaiset hapot ja noki aerosolihiukkasten lisäksi. Tämä on muuttunut tänään, ja suurin ongelma talvella on PM10-hiukkasten (alle 10 μm:n hiukkasten) suuri kasvu. EU:n nykyisen direktiivin mukainen PM10-hiukkasten päivittäisen keskimääräisen pitoisuuden raja-arvo on 50 µg/m³ ja raja-arvo saa olla enintään 35 päivää vuodessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Budapestissa on ollut vain kaksi vuotta, jolloin emme saavuttaneet tätä kynnystä. Aerosolihiukkasten massapitoisuus määritetään standardoidulla menettelyllä, jonka virhe tai herkkyys ympäristölle on epäselvä kansainvälisellä tasolla. Erityisesti sumussa, kun PM10-pitoisuuksia voidaan lisätä ilmakehässä olevan veden adsorptiolla. Paikalliset PM10-lähteet ovat kausiluonteisia, ja savusumun muodostuminen johtuu pääasiassa epäsuotuisista sää- ja virtausolosuhteista, pääasiassa talvella, kaukokulkeutumisesta. Näitä vaikutuksia voidaan arvioida vain yhdessä, ja negatiivista ilmanlaatutilannetta voidaan ennustaa vain monimutkaisella mallijärjestelmällä. Jotta mallijärjestelmä voi asianmukaisesti ennustaa kunkin epäpuhtauden pitoisuuden, tarvitaan korkean resoluution verkkopistepäästötietokanta, meteorologiset tiedot sekä asianmukaiset alku- ja raja-olosuhteet. Unkarissa tällaiset ilmansaasteet kehittyvät pääasiassa kylmän ilman pehmustetilanteissa, mikä on Karpaattien altaan ominaispiirre. Koska sumun muodostumista aiheuttavat ilmakehän olosuhteet suosivat myös suurten kaupunkien terveysongelmia aiheuttavien savusummien muodostumista (Hu et al, 2105), on käynnistetty useita tutkimushankkeita sumun muodostumiseen johtavien prosessien tutkimiseksi. Vaikka sumu on yleinen ilmiö, joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme, on edelleen monia ongelmia, jotka on ratkaistava luotettavan ennusteen kannalta. Näitä ovat aerosolihiukkasten ja sumun muodostavien vesipisaroiden välisen vuorovaikutuksen analysointi, vesipisaroiden kemialliset reaktiot sekä pinnan ja ilmakehän välisen vuorovaikutuksen tutkiminen muutaman sadan metrin asteikolla (Gultepe, 2007). Hankkeen uutuus Ilmansaasteet
