2000-luvun teknologiset, tietotekniset ja sosiaaliset muutokset asettavat uusia haasteita Euroopalle, myös Unkarille. Yhteinen ja tunnustettu yhteys on se, että teknologisten ja tietoteknisten innovaatioiden kestävä, kilpailukykyinen, alueellinen/sosiaalinen hyödyntäminen tapahtuu vuorovaikutuksessa sosiaalisen ja sosiaalisen innovoinnin kanssa, mikä luo mahdollisuuksia ja pullonkauloja toisilleen. Juuri tästä syystä kansallisessa älykkään erikoistumisen strategiassa käsitellään sosiaalisen innovoinnin kehittämistä keskeisenä kysymyksenä. Hankkeen yleisenä tavoitteena on tutkia unkarilaisia tai laajempia itäeurooppalaisia innovaatiomalleja oppimisnäkökulmasta, vahvistaa yhteistyötä eurooppalaisten tieteellisten verkostojen kanssa, kehittää uusia yhteistyömuotoja vahvistamalla tieteellisiä valmiuksia ja kestävää kehitystä tulevaisuudessa erittäin tärkeän tutkimuksen ja kehityksen aloilla. Hankkeen erityistavoitteena on tunnistaa tieteidenvälisestä näkökulmasta yhteiskunnallisen innovoinnin kannalta kriittiset kotimaiset ja alueelliset sosiaaliset oppimismallit ja oppimispuutteet, erityisesti jotta voidaan puuttua tietoteknisten innovaatioiden inhimillisiin ja teknologisiin rajoitteisiin ja tehostaa innovaatioiden hyödyntämistä. Teknologisen, tietoteknisen ja sosiaalisen innovoinnin väliset yhteydet, sosiaalisten järjestelmien ja organisaatioiden välinen vuorovaikutus ovat kysymyksiä, joita tutkitaan jatkuvasti eri tieteenaloilla. Lukemattomassa tutkimuksessa on keskitytty teknologian tutkimiseen ja yksilön/sosiaalisen vuorovaikutuksen prosessiin psykologiasta oikeustieteisiin, tietotekniikkaan, matemaattiseen, terveystaloustieteeseen, alueelliseen kilpailukykyyn tai markkinointitutkimukseen. Tällaisen tutkimuksen olennainen puute on se, että ne rajoittuvat enimmäkseen kysymyksiin, joita tietyn tieteenalan käsite ja metodologinen välineistö voivat ymmärtää, ja sen tuloksia voidaan tulkita tietyistä lähtökohdista. Toteutettavan ammatillisen ohjelman osalta on tärkeää tarkastella monialaista näkökulmaa, joka vaikuttaa olennaisesti yksilöiden/organisaatioiden/yhteiskuntien innovatiivisuuteen: (1) Teknisten innovaatioiden (erityisesti digitalisaation ja teollisuuden 4.0) vaikutus yritysorganisaatioihin, työllisyyteen ja tarvittavaan osaamiseen 1980-luvun jälkipuoliskolla juurtunut teknologisten innovaatioiden aalto on muuttanut taloudellista ja sosiaalista käyttäytymistä siinä määrin, että teollisuus voidaan tiivistää 4.0:een, mikä vastaa teollisen vallankumouksen laajuutta. Samalla on yksinkertaista tarkastella tätä prosessia sarjana teknologisia innovaatioita, sillä yhteiskunnan muokkaaminen vaikuttaa vuorovaikutteisesti sekä teknologisiin innovaatioihin että tulevaisuuden liiketoimintaprosesseihin taloustieteen, sosiaalisten käsitysten ja sosiaalisen käyttäytymisen vuorovaikutuksessa. Ohjelma käynnistettiin yhteistyössä kotimaisten ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa kolmella alalla, joita on tarkoitus tarkastella tässä asiassa; se tekee tutkimusta yhteiskuntaryhmien, liike-elämän järjestöjen ja yksityishenkilöiden tasolla. (2) Sosiaalisen innovoinnin organisaatioiden väliset ja verkostoulottuvuudet Tutkimusohjelman toisessa ulottuvuudessa keskitytään tieto- ja viestintätekniikan ja sosiaalisen innovoinnin organisaatioiden välisiin ja verkostoihin liittyviin kysymyksiin, kuten digitalisaation ja globalisaation yhdistämisen seurauksena vahvistuviin innovaatio-ilmiöihin, mutta myös itsemuodostuviin voimiin. Organisaatioiden väliset ilmiöt ja verkosto-ilmiöt ovat hyvin heterogeenisiä, ja organisaatioiden, ryhmien ja valtioiden välisen vuorovaikutuksen taso on tämän tutkimusohjelman puitteissa keskittynyt tarkastelukysymys. (3) Sosiaalisten innovaatioiden organisatoriset ulottuvuudet Teknisen, tietoteknisen ja sosiaalisen innovoinnin välisen yhteyden kolmas näkökohta ovat tutkimusohjelman organisatoriset näkökohdat sosiaalisten prosessien ja organisaatioiden välisten suhteiden lisäksi. 2000-luvun radikaalisti muuttuneissa kehyksissä keskitytään moniin kysymyksiin, joita voidaan tulkita organisaatiotasolla, kuten digitaaliselle yhteiskunnalle tyypillisten uudentyyppisten yritysten syntymiseen ja vahvistamiseen, aineettoman omaisuuden kehittämisen hallintaan ja valtion toiminnan radikaaliin muuttamiseen organisaatiojärjestelmänä. Tutkimusohjelman suunnitellut (lyhyet) tulokset edistävät ensisijaisesti yhteiskunnallisen institutionaalisen järjestelmän organisaatioiden toimintaa, elinkeinoelämän organisaatioiden innovatiivisuuden hallintaa, yksilöiden innovatiivisuuden kehittämistä ja julkisten innovaatioiden kehittämistä. Ohjelman tulokset ja suunnitellut toimet edistävät myös konsortion kumppanien toiminnan lisäämistä Horisontti 2020 -puiteohjelmassa, osallistuvien oppilaitosten t & amp-toiminnan kehittämistä, kehitystyön johtamista, nuorten tutkijoiden ammattitaidon laajentamista, heidän pysymistään ja...