Mielenterveyssairauksien esiintyvyys ja esiintyvyys Unkarin väestössä on erittäin korkea. Jos mukaan otetaan ihmisiä, joilla on riippuvuutta aiheuttavia ongelmia, jopa joka neljäs henkilö maassamme voi kärsiä. Tämä on ”suosittu sairaus” -ongelma. Terveystaakka on merkittävä sekä yhteiskunnalle, myös perheille, terveydenhuollolle ja tietenkin potilaalle. Psyykkisesti sairaiden potilaiden terveydenhuoltojärjestelmä on vähitellen heikentynyt 2000-luvun puolivälistä lähtien. Väheneminen vaikutti pääasiassa akuuttiin hoitoon. Kuntoutuspalvelujen poikkileikkaus ja avohoidon kehittäminen eivät johtaneet kapasiteetin vähenemiseen. Näin ollen psykiatrisista sairauksista kärsivien ihmisten elämänlaatu ja elämänmahdollisuudet ovat heikentyneet. Mikro- ja makroympäristöihin kohdistuva taakka on kasvanut merkittävästi. Työkyvyttömyydestä ja varhaiseläkkeestä aiheutuvat kustannukset lisäävät edelleen rasitetta. Kansainväliset tutkimukset vahvistavat myös, että mielenterveysongelmista kärsivien keskimääräinen elinikä on 10–12 vuotta keskimääräistä väestöä lyhyempi. Hoidon jakamisessa ja hoidon saatavuudessa maan sisällä on huomattavia eroja sekä läänin- että aluetasolla infrastruktuurin ja henkilöresurssien osalta. EU:n rahoittamien kroonista hoitoa koskevien hakemusten (psykiatrinen kuntoutus) seurauksena psykiatrinen kuntoutuskapasiteetti parani noin 4 prosenttia kansallisella keskiarvolla ja alueelliset erot perusinfrastruktuurin tasolla pienenivät kohtalaisesti. Tämän tarjouksen tavoitteena on kehittää akuuttia psykiatrista hoitoa. Valmistelutyön aikana hanketta tukeva tekninen työryhmä määritteli prioriteetit, jotka noudattavat psykiatrian tulevaisuuden kannalta tärkeimpiä toimintalinjoja. Aiemmin lueteltujen mielenterveysongelmista kärsivien rasitteiden lisäksi leimautumisesta ja ennakkoluuloista aiheutuu merkittäviä haittoja, jotka heikentävät entisestään kuntoutuksen mahdollisuuksia ja estävät usein elämänlaadun paranemisen. Edellä esitetyn vuoksi ensisijaisena tavoitteenamme on olla vähintään yksi psykiatrinen luokka, joka soveltuu aktiiviseen hoitoon jokaisessa läänissä, jossa 2000-luvulla on käytettävissä nykyaikainen, tehokas, eriytetty terapeuttinen menetelmä, samalla kun se tarjoaa riittävät henkilöresurssit. Ensisijaisena tavoitteena on myös parantaa ensihoidon potilasturvallisuutta ja infrastruktuuriratkaisuja, mukaan lukien tietenkin hyödyt, joita voidaan pitää ”kriisinä” ja jotka voidaan irtisanoa 24 tunnin kuluessa, tai jos kyseessä on fyysinen valitus, ne voidaan ohjata erikoistuneeseen avohoitoon ja/tai sairaalahoitoon. Käsite erottaa siten hätätilanteen (24 tunnin sisällä) ja aktiivisen psykiatrisen hoidon. Aktiivisen hoidon puitteissa olisi pyrittävä saavuttamaan loppuun saatettu hoito, mikä parantaisi potilaiden majoitusolosuhteita, rajoittaisi vuodepaikkojen määrää osastoilla (enintään 4 vuodepaikkaa), lisäisi osastoihin liittyvien kylpyhuoneiden määrää, parantaisi luokan lääkäreiden ja psykologien työoloja, perusti lääketieteellis-psykologisia terapeuttisia tiloja tai työllistää ja ryhmähuoneita. Tätä ei pitäisi kehittää erikseen vaan sellaisen terveydenhuollon laitoksen puitteissa, jossa on paljon potilaita (paikallissairaala). Akuutin psykiatrisen hoidon uudelleenajattelu tässä rakenteessa voi vähentää leimautumista merkittävästi parantamalla tehokkuutta (lyhyempi hoitoaika) ja tehokkuutta. Yksi painopisteistämme on häiriintyneiden sairauksien fyysinen erottaminen (esim. vanhuuden fyysisen sairauden komplikaatiosta johtuvat häiriöt) akuutista psykiatrisesta hoidosta. Edellä mainittujen ideoiden toteuttamiseksi lähetimme kyselylomakkeita laitoksille, jotka tarjoavat aktiivista psykiatrista hoitoa, ja pyysimme kehitysehdotuksia ja -suunnitelmia. Vierailujen aikana he kävivät myös henkilökohtaisesti keskusteluja henkilöstön ja johdon kanssa mahdollisuuksista parantaa painopisteitä. Prioriteetteja on vahvistettu käsittelemällä saapuvat materiaalit ja ottamalla huomioon hankkeessa käytettävissä oleva määrä. Näin ollen olemme yksilöineet 14 paikkaa, joissa sijoitetun määrän odotettu tulos ja psykiatrinen kehitys toteutetaan käsitteellisesti. Hankkeen valmistuttua on odotettavissa, että erot hoidon saatavuudessa maassa vähenevät. Asuinpaikasta riippumatta pyrimme kehittämään optimaalista hoitoa, mikä lisää potilaiden tyytyväisyyttä pitkällä aikavälillä, vähentää psykososiaalista taakkaa ja mahdollistaa kuntoutuksen ja avohoidon kehittämismahdollisuuksien paremman yhdenmukaistamisen. Kaiken tämän seurauksena mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset voivat parantaa elämänmahdollisuuksiaan, uudelleensosiaalistamistaan ja siten vähentää taloudellista taakkaa.
