Euroopan komissio pyrkii talouskasvuun, joka tukee vahvasti kestävää kehitystä ja edistää vähähiilistä taloutta. Sen vuoksi biopohjaiset kemikaalit, ja erityisesti biomuovit, on nostettu keskiöön ”Europe 2020” -strategioissa. Globaalista öljyntuotannosta 5% käytetään muovien valmistukseen ja siksi jo öljypohjaisten muovien osittainenkin korvaaminen biomuoveilla tarjoaa valtavat markkinat ja kasvupotentiaalin, puhumattakaan biopolymeerien kaupallisesta potentiaalista uusissa tuoteryhmissä. Uusiutuvien luonnonvarojen, kuten metsäbiomassan, sisältämää selluloosaa ja hemiselluloosaa tullaan tulevaisuudessa hyödyntämään laaja-alaisesti uusien biokemikaalien valmistuksessa. Kilpailukyvyn ja suomalaisen teollisuuden näkökulmasta biomassojen hyödyntämisessä tulee aina pyrkiä korkeamman jalostusasteen omaaviin tuotteisiin, energiakäytön sijasta. Biopolttonesteiden tuotanto puusta on lisäksi erittäin haastavaa. Lähtökohtaisesti raaka-aine on logistisesti kallis, prosessoitavana haastava ja itse lopputuote arvoltaan vähäinen (saanto alle 65% ja kilohinta alle 0,4 euroa). Tämän vuoksi pitäisi pyrkiä biomassan selektiiviseen hajottamiseen lokaalisti siten, että prosessoitavat massat olisivat mahdollisimman puhtaita. Lisäksi pitäisi pyrkiä korkean lisäarvon tuotteisiin, missä erityisesti kemian osaaminen nousee keskeiseen rooliin. Biomuovien monomeerien, kuten polyolien ja funktionaalisten orgaanisten happojen, kilohinta on noin 2-5 euroa, mikä mahdollistanee kannattavan uuden liiketoiminnan myös alueellisista biomassaraaka-aineista. Haaste on lähinnä teknologinen. Arvoketjun kehittäminen, jossa tuotettaisiin puupohjaisia biomuovien monomeereja, vahvistaisi ja kehittäisi toteutusalueen biotalousosaamista ja suuntaisi alueen biotalousalaa kannattavaan globaaliin yritystoimintaan, jossa työpaikat syntyvät myös metsävarojen ja muiden paikallisten biomassojen ympärille. Lisäksi biomuovien monomeerien tuotanto integroiduissa biojalostamoissa mahdollistaa biopolttonesteiden edullisemman tuotannon. Tämä hanke liittyy erityisesti ylimaakunnalliseen puualan teemahakuun ja edistää ”Puun uudet käyttömuodot” –teemapaperin tavoitteita. Hankkeen tavoitteena on luoda uutta osaamista toteutusalueella ja uutta tietoa biojalostuksen parissa toimiville yrityksille ja/tai uutta liiketoimintaa biojalostuksesta hakeville yrityksille sekä uutta osaamista hankkeen toteuttajille. Tavoitteena on luoda pohjaa uudelle yritystoiminnalle kehittämällä materiaalitehokkaita ja mahdollisesti energiatehokkaita biomassajakeiden jalostusvaihtoehtoja korkean lisäarvon tuotteiden valmistamiseksi. Hankkeessa on sen valmisteluvaiheessa ja sisällöllisessä rajaamisessa käyty keskusteluja useiden yrityksien kanssa. Vastaavaa vuoropuhelua on tarkoitus jatkaa myös hankkeen toteuttamisen aikana. Hanke hyödyntää raaka-aineena helposti saatavilla olevia, määrällisesti suuria ja paikallisia biomassavarantoja. Erityisesti tutkitaan uusia mahdollisia reittejä lyhytkiertobiomassoista peräisin olevien sokereiden hyödyntämiseksi. Lopputuotteina ovat prosessikonseptit ja kestävät kemian arvoketjut biomuovien raaka-aineiden (monomeerien) valmistamiseksi. Hankkeen keskeiset toimenpiteet: 1) lyhytkiertobiomassojen ja muiden LCF-biojalostamoon soveltuvien biomassojen valinta, 2) selektiivisen esikäsittelymenetelmän kehittäminen, 3) katalyyttien valmistaminen ja karakterisointi, 4) biomassojen ja tuotteiden karakterisointi eri vaiheissa, 5) hemiselluloosa- ja selluloosajohdannaisten katalyyttinen konversio korkean lisäarvon tuotteiksi (biomuovien monomeerit) ja selluloosan suora konversio sekä 6) tulosten tarkastelu ja raportointi.Hankkeen odotettavissa olevia vaikutuksia ja tuloksia: 1) Uusia ratkaisuja puuraaka-aineen, erityisesti lyhytkiertobiomassojen ja jätebiomassojen (sivutuotteet) hyödyntämiseksi, 2) uusia innovatiivisia käyttökohteita lignoselluloosapohjaisille sokereille, 3) uusia mahdollisuuksia yrityksille lisätä liiketoiminnallista tehokkuutta edistämällä materiaali- ja energiatehokkuutta, 4) uutta teknologiaa erityisesti pk-sektorille, ”tieteen tulosten tuotteistaminen uusiksi tuotteiksi ja tuotantoteknologioiksi” ja 5) uutta osaamista osallistuville yliopistoille.
