Hankkeen päätavoitteena on laatia Malá Fatran kansallispuiston ja sen suojelualueen (jäljempänä Malá Fatran kansallispuisto) hoito-ohjelma. Hoito-ohjelma on luonnon- ja maisemansuojelulaissa 543/2002, sellaisena kuin se on muutettuna, tarkoitettu luonnonsuojeluasiakirja, jäljempänä ’luonnon- ja maisemansuojelulaki’. NP Malá Fatra on myös Euroopan kannalta merkittävä alue SKUEV 0252 Malá Fatra. Suojeluvyöhykkeellä NP Malá Fatra on viisi lisäaluetta, jotka sisältyvät Natura 2000 -suojelualueiden eurooppalaiseen verkostoon: SKUEV 0221 Varínka, SKUEV 0251 Zázrivské lazy, SKUEV 0664 Uholníky, SKUEV 0663 Šíp ja SKUEV 0665 Strečnianske tarkoittaa Váhia, kun taas NP Malá Fatran hoito-ohjelma on luonnonsuojeluasiakirja myös näille Euroopan kannalta tärkeille alueille. Hoito-ohjelma laaditaan Slovakian tasavallan ympäristöministeriön asetuksen nro 24/2003, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteen 18 mukaisesti. Hoito-ohjelmassa on otettava huomioon yhteisön tärkeinä pitämien alueiden suojatun kohteen vaatimukset. Hoito-ohjelmaan sisältyy myös ehdotus Mala Fatran kansallispuiston kaavoituksesta ja vierailusääntöjen päivittäminen. Malá Fatran kansallispuiston ja sen suojelualueen PS:n kehittämishanke on osa alueella toteutettavaa julkaisua, jolla varmistetaan asianomaisten aiheiden (omistajien, hallintovirkamiesten, maa-alueiden vuokralaisten, matkailijoiden) tietoisuus Mala Fatra NP:n luonnontilasta ja alueen luonnonsuojelun tarpeista. Hoito-ohjelman onnistuneen kehittämisen kannalta on tarpeen toimittaa asiakirjoja, kuten kartoitustutkimus valikoiduista suojelluista lajeista ja luontotyypeistä, vierailujen seuranta, analyysi sosioekonomisista olosuhteista suhteessa Mala Fatra NP:n alueelliseen ja lajien suojeluun, sekä analyysi nykyisistä ja historiallisista tiedoista, jotka liittyvät biologiseen monimuotoisuuteen, urheilu- ja virkistystoimintaan, metsätalouteen, metsästykseen, maatalouteen ja muuhun maankäyttöön. Kaikkea tätä on analysoitava omistussuhteiden yhteydessä, sillä noin 85 prosenttia puiston omasta alueesta on yksityistä omistusta ja hoitoa. Tämän jälkeen on tarpeen kehittää pitkän aikavälin puitteet, joilla varmistetaan korvaavat toimenpiteet tavanomaisen maankäytön pitkän aikavälin rajoittamiseksi. Hankkeen tärkein tuotos on hoito-ohjelman kehittäminen, josta keskustellaan ja sen jälkeen hyväksytään hankkeen päätyttyä. Hyväksymällä hoito-ohjelman määritellään maankäyttöä koskevat monimutkaiset vaatimukset.
