Euroopan komissio aikoo koheesiopolitiikan avulla keskittyä voimakkaammin kestävään kaupunkikehitykseen muun muassa kehittämällä ympäristöystävällisiä ja vähähiilisiä liikennejärjestelmiä ja edistämällä kestävää kaupunkiliikennettä. Euroopan unioni hyväksyi 9. maaliskuuta 2007 muuttuvaa maailmaa koskevan energiapaketin, jossa sitouduttiin yksipuolisesti vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä lisäämällä energiatehokkuutta 20 prosentilla ja ottamalla käyttöön 20 prosenttia uusiutuvasta energiasta energialähteiden yhdistelmässä. Tästä näkökulmasta keskeinen tekijä on kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelma, joka on määritelty Euroopan unionin asiakirjoissa ja joka on strateginen poliittinen asiakirja, jonka tarkoituksena on vastata ihmisten ja taloudellisen toiminnan tarpeisiin kaupunki- tai suurkaupunkialueilla elämänlaadun parantamiseksi. Suunnitelmassa käsitellään kaikkia liikennemuotoja koko taajamassa, erityisesti julkista ja yksityistä liikennettä, rahtia ja matkustajia, moottorikäyttöisiä ja moottorittomia, liikkuvia tai kiinteitä. Euroopan unionin alueiden komitea on korostanut tarvetta yhdistää paikallisia ja alueellisia toimia, koska monitasoinen hallinto on asianmukainen väline ilmastonmuutoksen torjuntatoimien tehostamiseksi. Näin ollen strateginen lähestymistapa kaupunkiliikenteen suunnitteluun perustuu kotouttamisen, osallistumisen ja arvioinnin periaatteisiin, jotta voidaan vastata asukkaiden ja laitosten tai yritysten liikkumistarpeisiin kaupungissa ja suurkaupunkialueella elämänlaadun parantamiseksi. Kaupunkiliikenteen ja kaupunkien välisen liikkuvuuden lisääminen ovat Euroopan unionin tärkeimpiä teemoja kaudella 2014–2020, joten julkisten paikallisliikennejärjestelmien luominen, nykyaikaistaminen tai laajentaminen ovat Euroopan unionin kuluvan vuoden rahoituksen painopisteitä. Eurooppalaisten, kansallisten ja paikallisten ohjelma-asiakirjojen mukaan kaupunkiliikenteen kehittämisen on oltava paljon vähemmän riippuvainen autojen käytöstä muuttamalla painopistettä liikkumisesta, joka perustuu pääasiassa niiden käyttöön, kävelyyn perustuvaan liikkuvuuteen, pyöräilyyn matkustusvälineenä, laadukkaan ja tehokkaan julkisen liikenteen käyttöön ja autojen käytön vähentämiseen samanaikaisesti puhtaiden autoluokkien käytön kanssa. Ruuhkat, autoriippuvuus ja julkisen liikenteen yhteydet ovat ongelmia, joita monet yhteisöt tällä hetkellä kohtaavat. Kansallisella ja paikallisella tasolla tehdyt ennusteet osoittavat selvästi, että autoilun ja päivittäisten matkojen määrä kasvaa. Koska hankkeita ei toteuteta kansalaisten matkustuskäyttäytymisen muuttamiseksi,